Buy "NEW TERRAIN"!

Buy "NEW TERRAIN"!
Buy now!

Click the picture and order Idiomatic T-Shirt!

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Pääsiäisen keikat ja Murphyn laki

(text only in Finnish)

Moi!

Huh, on selvitty pääsiäisen keikoista ja riennoista!
Nyt on pakko kirjoittaa näistä kahdesta keikasta, sillä ne heitteli meitä fiiliksen vuoristoradassa ylös ja alas.
Perjantainen Doriksen keikkaa olimme odottaneetkin ja se meni kaikin puolin hyvin! Roudattiin ajoissa ja soundcheck toimi. Itse keikalla oli mahtavaa ja porukka oli mukana! Paikka oli täynnä!
Fiilis oli katossa ja osa pojista jatkoi juhlia keikan jälkeen tahoillaan.

Seuraavana päivänä piti meidän mennä Dorikselle kahden maissa roudaamaan tavarat autoon, jotta ehdimme Helsinkiin viideksi load-in:n. Yleinen vire oli hieman väsynyt, sillä edellisen illan keikka loppui vasta kahden maissa. Eräs bändinjäsen tuli paikalle jopa pienessä vappusimassa kun jatkot olivat kestäneet aamuun...ei siinä mitään kamat kantoon ja menoksi!

Porukalla oli kova nälkä ja päätimme pysähtyä mahdollisimman pian nappaamaan ruokaa ja kahvia motarin varrelta. Kun pysähdyimme huoltoasemalle, huomasimme n. 120 -kiloisen kauniin ihmisvartalon ilman rihmankiertämää hypähtelemässä parkkipaikalla. Kaksi junttikaveria kannustivat viinapullo kourassa auton luota. Emme antaneet tämän häiritä ja haimme hampurilaisateriat ja kahvit.
Tässä vaiheessa aikaisemmin humalassa ollut bändinjäsen oli muuttunut ähiseväksi krapulapussiksi.
Söimme hampurilaisiamme auton ovet auki, kun viereen ajaa samaisten kolmen junttipullan auto ja paljas perse ilmestyy puolen metrin päähän naamasta! Ihana (hieman finninen) pylly pysähtyy ja mies alkaa kusemaan vieressä, samalla toivottaa vitsikkäästi "munarikasta pääsiäistä", yritän sivuuttaa kommentin. Kaikki huipentuu siihen kun mies kyyristyy nostamaan kaljapullonsa maasta ja ahh tuo ihana ryppyreikä tervehtii auringon paisteessa, samalla kun pidättelen jo syötyjä ranskalaisia vatsassani. Tästä alkoi omituinen lumipalloreaktio ja fiilikset alkoivat sortumaan.

Olimme sopineet levy-yhtiön Jounin kanssa, että näkisimme ravintola Vanhassa Ketussa ennen keikkaa. Se ei osoittautunut hyväksi ideaksi, sillä kun pääsimme barin luokse, sen edessä lorotteli menemään ainakin koskenkorvan siemaissut ukko, joka halusi kovasti keskustella meidän kanssa. Sen mitä örinältä ymmärsin "nyrkkely, musta piti tulla nytrkkeilijä, aaahaahhaaa öriröri, joo mä sanon että joo jos saan princen kengät haahaahaa öriöriöri, nyrkkeilijä...". Saankohan nyt vielä turpaan, mietin. Kun lopulta pääsi äijän juttusilta sisälle oli Sami ostanut kahvin, joka oli kuulemma pahinta, jota on ikinä maistanut. Tunnelma oli jäätävä ja porukka alkoi olla väsyksissä. Siirryttiin toiseen ravintolaan tapaamaan Jounia.

Kaiken lisäksi yhdellä meistä alkoi jonkin sortin vatsatauti ja oksennus lensi tuntia ennen keikkaa.
Yhdellä oli siis oksennustauti ja yhdellä raju darra...fiilis ei voinut olla tarttumatta.
Tähän oloon ei auttanut yhtään se, että esiintymispaikalla ei ollut kuin kahden neliön bäkkäri eli jouduimme siis makoilemaan barin puolella keikkaan asti. Kuulimme myös, että tarjolla on yhdet oluet per naama... YHDET!!! No kaikki on kuitenkin kyse soittamisesta ja keikasta....kun soittoaika tuli nousimme lavalle ja aloimme soittamaan, mutta jotakin oli tapahtunut soundcheckin jälkeen, sillä minä kuulin esim. lavalla vain toisen kitaran ja rummut....säädöt oli siis muuttunut välissä ja niitä ei lennosta pysty kunnolla enää korjaamaan. Kaiken lisäksi kummatkin kitaravahvistimet alkoivat reistamaan ja ääni hävisi vuorotellen kummastakin...MITÄ TAPAHTUU!! Tuntui että ilmeisesti universumi yrittää säilyttää meidän fiilistasapainon tylyttämällä meitä edellisen illan keikan vastapainoksi.
Vedimme siis n. puolentunnin nopean setin ja pakkasimme soittimet mahdollisimman pikaisesti autoon ja suuntasimme kotiin.

Kolme palasi Tampereelle ja kaksi jäi Helsinkiin. Paluumatkalla yksi nukkui, yksi ajoi ja yksi joi kaljaa. Mietittiin, että mitä tapahtui ja ei löytyny järkevää selitystä. Joskus on vaan pakko uskoa Murphyn lakiin!


Keikkahan ei välttämättä ollut niin musertavan huono kun me ajattelimme, mutta emme pystyneet antamaan lähellekään parastamme ja oma fiiliksemme oli pahin vihollinen tuolloin.


Kiitos kuitenkin kaikille, jotka oli paikalla ja toiselle bändille myös! Seuraava keikka tulee olemaan varmasti parempi, me lupaamme sen! :D



-Rakkaudella,
-Idiomatic-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä hommaa?